Powergripin kilpatalli koostuu kolmesta frisbeeurheilijasta: Dick Lampisesta, Juho Parviaisesta ja Erno Väyrysestä. Dick asuu Raaseporissa, Juho ja Erno Oulussa. Tiimin pelaajat raportoivat näillä sivuilla frisbeetapahtumista Suomessa ja ulkomailla. Tiimin tehtäviin kuuluu myös frisbeeurheilun edistäminen lajiesittelyihin ja koulutustapahtumiin osallistumalla.

Frisbeegolfin SM-kisat 2011, Oulu

26.8.2011 1. kierros

Kotikisat, Suomen parhaat pelurit paikalla ja asunto täynnä frisbeevieraita. Siinä perusteet, miksi lähdin pelaamaan sairaana keskiviikon ennätyskuumeen jälkeen. Muutama särkylääke huiviin, ja olo parani siten että heittäminen onnistuu. Onnistui torstaina siihen malliin, että vietiin parigolf-voitto tiimikaveri Juhon kanssa 48 heitolla.

Ensimmäisen kierroksen lähtöryhmäni oli neljä, eli kyseessä oli helppo ja lyhyt väylä. Painoin upsin melkein mereen ja otin nelosen korttiin. Eikä tätä voi laittaa edes jännityksen piikkiin. No, frisbeegolfissa ei kannata murehtia vaan jatkaa leuka pystyssä onnistumisia kohti. Plussat oli kuitattu nopeasti väylien 6, 7 ja 8 birkkujen jälkeen. Ysillä 150-metrinen avaus suunnitellusti pyörähtämällä, mutta töppäilin lähestymisen ja nelonen korttiin. Sitten peruspeliä par-tuloksin väylälle 13 asti, jossa todella harvinainen bogi avauksen mentyä puihin.

Väylät 14, 15 ja 16 huonoilla puteilla vain 1 alle parin, mutta sitten alkoi kierroksen lopettanut ilotulitus. 17:ltä nostokakkonen, ja kovalta kolmikolta 18, 1, 2 ja 3 tulokset samassa järjestyksessä 3, 3, 3, 4. Ykkösellä kuusimetrinen alarautaan.

Olen pelannut kesän aikana keskimäärin kierroksen per viikko, enkä ole treenannut ollenkaan. Tähän nähden tulos 55 ja jaettu toinen sijoitus on loistava tulos. Eikä tarvinnut edes ylisuorittaa. Tällaista tulosta haen jokaiselta kierrokselta. Golf on pitkälti henkinen peli, ja tämä puoli on parhaassa kunnossa koskaan tällä pelaajalla. Toki on myönnettävä, että kotirata ja pitkät väylät ovat mulle suotuisa yhdistelmä. Peli on ollut tosin samassa hyvässä kunnossa niissä parissa muussakin kisassa, joita olen tänä vuonna pelannut Cph Openia lukuun ottamatta.

Lauantaihin lähdetään jälleen reippaalla särkylääkeannoksella ja omalla pelillä. "Uskotaan siihen omaan tekemiseen", kuten sanonta kuuluu.

27.8.2011 2. kierros

Toiselle kierrokselle lähdettiin kärkiryhmässä Hynösen, Koivun ja Fyhrin kanssa. Tuuli oli tutun navakka Toppilan tuuli. Lipsautin oman ykkösen avaukseni kuluneella XCaliberilla veteen ja nelosta korttiin. Kakkosväylällä lähestymisheitto hyvältä paikalta onnekkaasti ob-metsän läpi ja taas nelonen korttiin. Kolmosväylältä jälleen neljä. Nelosväylä eli lyhyt kivikon keskelle heitettävä rantaväylä pitäis olla mulle aina saletti kakkonen, sillä se on juuri sopivasti upsin kantaman päässä. Nyt otin eilisen katastrofinelosen jälkeen kakkosen. Vitosella en enää sooloile vaan pelaan tuulisella säällä varman kolmosen. Saariväylä kutosella avaus metriin. Seiskalla avaus viis metriä pitkäksi ja putti ketjuista ulos. Kasilla 20 metrin putti yläpantaan ja kolmonen. Ysi on suosikkiväyliäni, ja heitän sen pyörähtämällä. Avaus onnistui täydellisesti ja pääsin jopa puttaamaan kakkosta 25 metristä. Hyvä yritys meni hieman ohi, mutta nostokolmonen viimeisteli etuysin tulokseksi 28.

Kymppi on toinen pyörähdysväyläni, ja onnistuin tyrimään sen riittävän hyvän avauksen jälkeen neloseksi. Harvinainen lähestymismoka, ja 7-metrinen putti oli liian pitkä. Heräsin loppukierroksen ajaksi ottaen birdiet 12, 14, 15 ja 17. Loput pariin. Kierroksen lopputulos sama 55 kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta pelissä oli paljon epätarkkuutta. Draiveja ei voi moittia ja kokonaistulokseen pitää olla tyytyväinen. Olin kahden kierroksen jälkeen jaetulla kärkisijalla Heinolan tähtipelaajan Pasi Koivun kanssa. Pasikin heitti toisen 55-tuloksen. Joonas Hynönen otti liian monia bogeja ja pelasi 61:een. Miko Fyhr pelasti kierrostuloksensa mainion takaysin ansiosta 59:een. Etuysi oli Mikolle todella huono 34.

27.8.2011 3. kierros

Kolmannelle kierrokselle saimme Pasin kanssa kärkikorttiin kaveriksi tiimikaveri Juho Parviaisen ja Nils Iso-Markun. Heistä Juho pelasi toisen kierroksen 55:een ja Nils hienosti 52:een nousten listalla reippaasti.

Omalta osaltani kierros käynnistyi hyvillä draveilla kahdella ensimmäisellä väylällä. Puttimokailun takia otin "vain" 3:n ja 4:n Kolmosella heitin liian varomattomasti yli ob:n ja päädyin niukasti ob:lle. Pääsin kuitenkin jatkamaan korin läheltä, mutta silti vitonen korttiin. Koko ryhmä otti kakkoset nelosväylältä. Vitosella pääsin yrittämään kakkosta, mutta pitkä putti hieman liian vasemmalle ketjuihin ja ulos. Hyvä pelifiilis. Saarikutoselta jälleen kaikille birdie-kakkoset. Heitän seiskan korkeana ässäheittona ja tähän asti se on toiminut hämmästyttävän tarkasti. Tällä kertaa heitto jäi vajaaksi ja koriin jäi viitisentoista metriä. Säkitin pitkän putin keskelle koria muiden tyytyessä kolmoseen tai neloseen. Kasiväylä on lyhyt pakkokakkoselta tuntuva väylä, jonka haasteena on saada heitettyä riittävän kova ja suora heitto päätymättä kuitenkaan oikealla olevaan hankalaan pusikkoon. Otan yleensä kolmosen tai kakkosen, mutta tällä kertaa heitin paikaltani puskaan. Heitän yleensä tyynellä säällä väylän paikaltaan ja tuulessa vauhdin kanssa. Hankalasta paikasta lähestyminen kuuteen metriin, putti ali ja nelonen korttiin. Pelin tason vaihtelusta alkoi näkyä merkkejä. Ysillä korkea pyörähdysheitto päätyi kauas vasemmalle, joten kolmonen oli mahdottomuus. Lähestyin ihan hyvin 30 metriin ja varmistin nelosen. Jälleen etuysi 28:aan.

Kympille lähdin jälleen hakemaan pitkää pyörähdysheittoa, mutta jostain syystä jälleen korkea heitto ja kiekko veteen. Huono lähestyminen jätti vajaan kympin ylämäkiputin, jonka kuitenkin onnistuin upottamaan. 11:llä sain avauksen ensimmäistä kertaa puskan taakse korin viereen ja kaunistelin 11:n mokaa. 12:n heitän peukku-upsina ja toivon kakkospaikkaa. 15 metristä putti alarautaan. 13 on ollut melkoinen murheenkryyni koko kisojen ajan ja tällä kertaa avasin alkupään puihin ja epäonnekas pomppu kauas oikealle. Luulin pelastaneeni tilanteen loistavalla lähestymisellä puurykelmien läpi väylän vasempaan reunaan paikkaan, josta on esteetön näkymä korille. Valitsin heitokseni upsin Eaglella, mutta todella onneton heitto varmasta paikasta ja putti jäi liian kauas mennäkseen sisään. 5 korttiin. Olo oli todella väsynyt tässä vaiheessa, eikä evästäkään ollut mukana. 14:llä eli lyhyellä metsän keskelle heitettävällä väylällä heikko olo jatkui, ja epäonnistuneen irrotuksen seurauksena avaus väylän alkuosan puihin ja jatkopaikka portaidan alapäästä. Lähestyminen jälleen surkeasti, eikä 7-metrinen putti uponnut. Nelonen. Vielä kun seuraavalla par 4 -metsäväylällä #15 missasin samanlaisen putin, oli kierroksesta tulossa ruma. Jotenkin sain kerättyä itseni ja painoin 16:lla 17:llä molemmilla avauksen reiluun viiteen metriin ja putit jäykällä kädellä sisään. 18:lle pelikirjan mukainen seiftailu-kolmonen, ja 58 korttiin. Paljon huonommin olisi voinut käydä. Selvisin kuin selvisinkin rankasta päivästä vielä sairaana ja finaalikierrokselle jäi mainiot asetelmat taistella Suomen mestaruudesta. Ryhmästämme parhaan tuloksen pelasi Pasi (55), sitten Juho (56) ja Nils 57.

Viimeiseen päivään lähdetään Pasi Koivun johtaessa 2:lla Joonas Hynöstä. Jaetulla kolmannella sijalla Littoisten MacGyver, Juho ja minä - kaikki kolme heittoa Pasista. Takanamme vaanivat mm. sellaiset nimet kuin Iso-Markku, jatkuvasti parantava Meresmaa, Nissinen, Asikainen ja Fyhr. Hallitseva Suomen mestari Jesse Heinonen on nyt kymmenen heiton päästä kärjestä, mikä tarkoittaa kaikella todennäköisyydellä vallan vaihtumista avoimessa sarjassa.

Huomenna lähden pelaamaan pelotonta puttipeliä ja parasta kierrostani. Toivottavasti tämä riittää korkealle. Timo Jutilan sanoin: "nyt voidaan *** naattia naattia!"

28.8.2011 4. kierros

Lähdin viimeiseen päivään teemalla "puttaa rohkeasti" Iso-Markun, Meresmaan ja Nissisen kanssa. Tuulisen kelin kierros lähti draivien puolesta hyvin käyntiin ja olin birdie-paikoilla molemmilla väylillä 1 ja 2. Jätin kuitenkin molemmat putit alarautaan ja totesin, että puttityyliä on todella hankala muuttaa kesken kisan vaikka kuinka lämmittelyssä puttaisi rohkeasti. Saariväylälle 6 saakka pelasin par-tulosta jääden Jussille heiton, Teemun jäädessä heiton lisää ja Nilsin kaksi lisää.

Heitto toimi todella hyvin ja tulosta piti ruveta tekemään noustakseen ja säilyttääkseen paikkansa kärkikahinoissa. Saariväylältä tein helpon kakkosen. Seiskalla puolestaan tehokas mutta tyhmä heittolinja eli ässäheitto ob:n yli kostautui ensimmäisen kerran ja otin ob-bogin jättämällä avauksen lyhyeksi. Tämän jälkeen aloitin ilotulituksen, mikä tarkoittaa birdie-tuloksia kuusi väylää peräkkäin väylälle 13 asti. Fiilis oli todella hyvä ja kaikki onnistui. Maininnan ansaitsee väylän 9 birdie, jonka pelastin heikon vasemmalle männikköön suuntautuneen avauksen jälkeen pitkälle riskipitoisella kämmenheitolla ja pitkällä putilla. Tässä vaiheessa olin joko tasoissa tai heiton päässä kärjestä.

14 on lyhyt alas metsään heitettävä väylä, jonka yleensä pystyn pirkottamaan. Tällä kertaa jätin avauksen 15 metriin turhan kauas puiden väliin, joten birdieputki katkesi. Tässä vaiheessa Jussi jatkoi edellisellä väylällä aloittamaansa kiriä ottamalla birdien ollen enää kahden heiton päässä. Tässä vaiheessa Teemu ja Nils olivat jääneet mitalitaistelusta. Tiesin pelaavani sijoista 1-3.

Pelasin väylän 15 rutiinilla kolmoseen, joka on radalla birdie. Samoin Jussi. Tultiin kolmelle viimeiselle väylälle. 16 avaus mäntyjen kautta vasemmalle, korista turhan kauas 25 metriin ja kori ylämäessä. Lähdin rohkeasti yrittämään puttia sisään, ja tarkahko putti napsahti yläpantaan rollaten kymmeneen metriin. Putti ohi ja nelosta korttiin. Jussikin töppäili kolmosen lähietäisyydeltä. Heitto eroa.

Väylä 17 on hieno ob:n rajaama alamäkiväylä, jossa kori on harjanteen päällä. Heitin ensimmäisen huonon heiton kierroksella ja painoin Firebirdin pitkäksi ob:lle. Kohtalokasta. Dropparilta helppo nelonen korttiin Jussin ottaessa ammattimaisella varmuudella kakkosen. Viimeiselle väylälle mentiin siis Jussin johtaessa mua heitolla ja muiden mitaliehdokkaiden seuratessa takana ykköskortissa.

Jussi avasi viimeisen väylän - Meri-Toppilan signatureväylän - epäonnekkaasti puun alle seiftaten. Minä puolestani varmistelin optimipaikalle. Jussi heitti häikäisevän heiton vaikeasta asennosta varmistaen kolmosen ja samalla minun voittamisen. Pääsin itsekin korin juureen lähestymisellä ja otin kolmosen. Enää jäi jännitettäväksi takaa tulevien tilanne, ja niinhän siinä kävi että neljäs sija jäi minulle.

Seppo Paju jatkoi tuhkimotarinaansa voittaen kisan parhaalla kierroksella (50) koko kisan ajan väkevästi pelanneen Pasi Koivun. Pasilla oli huonoa onnea väylällä 17, sillä kakkosputtinsa pyöri ob:lle osuttuaan alarautaan, eikä paluuputtikaan pysynyt ketjuissa. Loppuratkaisu tarjoili runsaslukuiselle yleisölle todella hienon huipentuman.

Olen omaan peliini todella tyytyväinen pieneen harjoitusmäärään suhteutettuna. Sama koskee koko kautta Kööpenhaminan notkahdusta lukuun ottamatta. Yhteenvetona kaudesta todettakoon, että frisbeegolfissa on tärkeintä tietää mitä osaa ja pelata sen mukaan rentoa ja rohkeaa peliä turhia kiristelemättä. Kiitokset kaikille lukijoille. Nyt alkaa se aika vuodesta, jolloin frisbeeyrittäjä ehtii hieman levätäkin.

Erno

European Open 2011, Nokia, Finland

Keskiviikko, 20.7.2011

Nonii täällä Nokialla sitä ollaan... Tultiin tiistaina illasta paikalle, ja sillon ehdittiin jo jonkin verran reenailla rataa. Ratahan näytti hienolta ja kisapaikka muutenki oli hyvässä kunnossa, järjestäjät ja talkoolaiset tehneet hyvää työtä.

Keskiviikko aamuna sitten lähdettiin vetään tuloskiessiä, iha ok meni, vaikka muutamalla väylällä tulikin penalttia. Enemmän meni vielä reenin kannalta tää, ku ei kaikkia väyliä ehditty tiistaina pelaamaan. Sitten kiessin jälkeen ruokaa massuun, ja President's Cuppia seuraamaan. Siinä vähän kateltii muutamia väyliä läpi, mutta päätettiin porukalla lähtee vetään vielä reeniä muutamille väylille, joten loppuhuipennus jäi näkemättä, mutta jenkit tais viedä melko selvällä erolla taistelun.

Radasta sen verran, että täällä kyllä pystyy vetään melko seiftinäkin par:ia, mutta pirkkoihin vaaditaan sitten vähän riskipeliä useammallakin väylällä. Suomen hienoimpia ratoja näin kisaratana. Kiinteä Nokian rata on kait melko erinlainen ja vissii vain ysiväyläinen kuitenkin.

Noh, keskiviikko iltana eipä sitten muuta enään tehtykkään, kuin mentiin mökille. Siellä sitten rentouttavat puusaunat ja järviuinnit makkaran ja parin rauhoittavan juoman kera, ja nukkumaan...

Palataan asiaan myöhemmin...

Torstai, 21.7.2011, kilpailun avauspäivä

Kisa-aamu koitti, ja lähdettin hyvillä mielin kisaamaan. Luvassa oli sateinen päivä. Vähän lämmittelyä alle ja suunta kohti ykköstiitä. Ensimmäiselle väylälle lyhyt par-putti ohi ja toiselle pirkkoyritys oli mitä kauhein. Eli kisa lähti normaaliin malliin käyntiin, ilmassa oli jännitystä ja ujoutta. Kolmannella väylällä huomasin, että irrotus oli ihan hukassa ja avaus painuikin puihin. Tästä lähdin vetämään riskillä autotietä pitkin seuraavaa heittoa. Lopputuloksen voi arvata.. Triplabogia korttiin. Fiilikset katossa. :) Tän jälkeen alkoikin kauhea ukkosenilma, ehdittiinki pelata seuraava väylä ja avata sitä seuraava ennenkuin kisa keskeytettiin 1,5 tunniksi. Nyt keskittymään loppurundille. Kisa jatkui ja lähdettiin vähän edes parantelemaan tulosta. Ajatus karkasi kyllä melko nopeasti pois, koska irrotusvaikeudet jatkuivat ja tulos painui melko paljon plussalle kierroksen aikana. Vaikee pelata jos ei tiedä avauksista, et lipsahtaako ne vai tuleeko griplockia. Suoraan ne eivät ainakaan tuntuneet lähtevän. Loppuun tasaista mokellusta ja kierros lopulta 12 päälle. Eipä siinä, kisa tuntui olevan lopussa ennenkuin se ehti alkaakkaan. Sitten vaan mökkeilyhommia loppuilta ja rundi pois mielestä. Puusaunaa ja uimista, ruokaa ja hyvää seuraa.

Perjantai 22.7.2011, eli toinen kisapäivä

Toiselle kierrokselle lähdettiin nauttimaaan, ja pelaamaan rentoa peliä. Sää olikin aurinkoinen, joten hyvillä fiiliksillä pelaamaan. Parille ekalle väylälle perus ohiputit pirkkopaikoilta, neljännellä päätin jo pistää pirkon sisään. Muuten tasaista par:ia alkukierros, lukuunottamatta yhtä ob-seikkailua, josta bogia korttiin. Takaysin alussa aloin napsutteleen pirkkoja ja olinkin jo 13. väylän jälkeen 15 heittoa paremmin pelannut kuin esimmäisellä kierroksella siihen mennessä, melko huumorihommaa. Sitten vähän kone hyyty ja taisi tulla nälkä tai jotain. Lopuille 5 väylälle tulikin kaikenlaisia mokia ja huonoja puuosumia, ja jäinkin lopulta sitten kierrokselta vain par:iin, ku tuli sen verran plussaa lopussa. Noh 12 heittoa silti paremmin kuin eilen, joten ihan ok kierros, vaikka kierrokselta löytyi melkosia suorituksia ja muutama paha griplock. Rankasurundilla käytiin vielä Epilän 9-väyläisellä pelaamassa, jonka jälkeen rentoutumishommia mökille.

Lauantai, 23.7.2011

Kolmas kierros edessä, Hyvä sää, vaikkakin jonkin verran tuulta oli luvassa. Yllättäen tai vähemmän yllättäen yön aikana irrotusvaikeudet tulivat takaisin entistä pahempana. Alkuun tasaista par-bogi hommaa, ja ajatus alkoi oleen, että olisipa kierros jo ohi. Avaukset olivat melko kauheita, kisan parhaimmat osa-alueet olivatkin sormirollerit ja ajoittain foret, joita joutuikin käyttämään usein pyltsiin menneiden avauksien jälkeen. Tasaista mokellusta koko kierros ja lopussa olikin tiedossa ettei tarvi enään sunnuntaina pelata. kierroksen parille viimeiselle väylälle huumorimaiset 20m vastatuuliputit ylämäkeen sisään. Onneksi kierros oli jo ohi, nii ei tarvinnu enää pelastella par:eja pitkillä puteilla. Loppupäivä ja ilta kuluikin paljon paremmissa hommissa, eli syödessä ja saunoessa. Eipä siinä, voisi pitää pienen hermoloman lajista, ja sitten alkaa reenaaamaan pituusheittoa ja muita kenttälajeja, jonka jälkeen seuraavat golf kisat on sitten SM-kisat oulussa kuukauden päästä, onneksi vasta tuolloin. Välissä siis kenttälajikisat Oulussa, missä lähdetään paukutteleen omia rajoja rikki.

Näkemisiin, Juho

Tali Open 2011

Lauantai 16.7.2011

Tali Open lähti tänään käyntiin. Herätyskello soi kl 5, lähtö kolmannessa ryhmässä kl 7:50 eikä ollut tuttuja nimiä poolissa. Ajattelin lähteä kierrokselle ilman paineita, mutta ekat neljä birdieputtii alarautaan ku oli ihan kauhee jännitys. Etu-kutonen (helpoin osio): 3, 3, 3, 3, 3, 4, radan pariin. Aikalailla samanlaista koko kierros loppuun enkä ollut kovin tyytyväinen, 60 kortissa. Kierroksen jälkeen sai totea että 60 oli kuitenkin ihan kohtuullinen tulos, tasoissa esimerkiksi David Feldbergin kanssa ja viisi heittoa kärjestä.

Tokalle kierrokselle lähettii tuttujen kanssa, Hynönen, Fyhr ja Savonen samassa ryhmässä. Alku lähti tosi hyvin, ekat neljä väylää kaks alle kolmosen parin, tietty sen jälkeen pari bogia ja taas oltii etukutosen jälkeen radan parissa. Sen jälkee saavuttii väylälle #7 (Talin kiinteä #1) par 5. Avaus lähti just game planin mukaisesti, roci 90m sweetspottiin, toka heitto 80m väylälle ja ei ollut muuta kuin birdie mielessä. 40m jäljellä ja aviari kädessä, heitto tuntui tosi hyvältä, mutta osu oksaan, rollas outtii ja meitsille kutonen korttiin. Tämän jälkeen oli yhtä taistelua yrittää pitää sipuli kasassa, muutama alarautaputti joka rollas, mutta kierroksen lopussa pari pirkkoa korttiin ja kierroksen tulos 62. Ei mikään loistotulos, mutta ei myöskään mikää katastrofirundi, tuntui jopa hyvältä kaiken taistelun jälkeen.

Jaettu 16. sija, tällä "fieldillä" siihe saa olla tyytyväinen. Jaetulla 1. sijalla on maailmanmestari Eric McCabe ja Paul McBeth, molemmat yhdysvalloista.

Dick

Sunnuntai 17.7.2011

Sunnuntaina lähtö kl 10:52 ja ryhmässä oli David Feldberg, Seppo Paju ja Joonas Kuitunen. Mielessä oli pysyä poolikavereiden vauhdissa, mutta alku oli todella masentava. Ykkösväylä, pakkokakkonen, nelonen korttiin. Kakkosväylä perus 130m antsa/hysse alamäkeen, liukastuin teellä, heitto paino outtiin ja femma korttiin. Tämän katastrofialun jälkeen alkoi sitten sataa vettä, pahimmassa vesisateessa kuitenkin par, birdie, birdie, bogey ja paremmalla fiiliksellä lähettiin vaikealle metsäosiolle. Seppo ja Dave menivät jo menojaan, Joonaksen kans tasoissa.

#7 avaus outtiin, mutta sain parin pelastettua. #8 on porttiväylä, eli triple mandatory, missä pitää osua porttiin tai jatkaa kolmosheitolla drop zonesta. Osuin porttiin, mutta kiekko ei mennyt sitä pidemmälle ja näytti siltä että joutuisin seiftaamaan nelosen. Kiekolle kuin pääsin niin huomasin että voisi yrittää sormirolleria mukille. Firebirdi käteen ja aikamoisell joulull kiekko rollasi 30m, pyörähti korin ympäri ja jäi 2m, pirkko korttiin. Tämän jälkeen metsäosiolla vielä kolme birdieä ja yksi bogey. Eli -4.

Viimeinen osio pelasin yksi alle radan parin ja lopputulos 59. Katastrofialun jälkeen olin todella tyytyväinen. Seppo 55 ja Feldberg 53.

On viimeaikoina ollut suuria vaikeuksia keskittyä finaalin lähtiessä, ja samaa jatkui Talissa. Tipuin neljää sijaa alaspäin ja loppusijoitus 22. Ihan ok, kuitenkin. Tali Open oli hyvää lämpöä ensi viikonlopun European Openia varten.

Dick

Copenhagen Open 2011

Sunnuntai 1.5.2011

Vappu, kolmas kierros ja sää suosi edelleen: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kuten koko viikonlopun ajan. Siihen päivänpaiste jäikin, sillä kolmas kierros oli väkinäistä puurtamista alusta alkaen. Aloitin ruotsalais-tanskalaisessa ryhmässä pitkältä ja vaikealta vitosväylältä (par 5), jolta oli pohjalla kaksi kutosta. Venyin peräti vitoseen ja kamppailin vielä seuraavalta 75-metriseltä ”Short and narrow” -väylältä upeasti kolmosen, josta oli pohjalla kaksi nelosta. Harmi vaan oman tulokseni kannalta, että kovimmat pelurit ottavat väylältä kakkosia.

Par-tulosten pelaaminen oli selviytymiskamppailua niilläkin väylillä, joilla aiemmin otin birdieitä. Draivit karkailivat vasemmalle ja putit menivät hieman ohi. Alkoi turhauttaa yhä enemmän mitä lähemmäs viimeisiä väyliä mentiin, vaikka korttiin oli tulossa niinkin kohtuullinen tulos kuin 62-63. Tästä huolimatta pelasin kovalla riskillä ja yritin jo kolmestakympistä kovia putteja sisään ja maksoin neljästä viimeisestä viidestä väylästä heiton-pari per väylä. Kakkosväylällä kruunasin välinpitämättömän asenteeni heittämällä avauksen mandon väärältä puolelta ruusutarhaan – heitto jota en koskaan normaalisti missaisi. En lähtenyt edes hakemaan kiekkoa vaan marssin drop zonelle suoraan ja kutosta korttiin.

Peli ei saisi koskaan mennä siihen tilanteeseen, että suhtautuu välinpitämättömästi. Luulin jo päässeeni tästä eroon, mutta näin ei näköjään ole. Kierrostuloksella 66 tippui reilut kymmenen sijaa ja pelit oli pelattu. 25% avoimen sarjan pelaajista pelasivat vielä 9 väylän finaalin.

Copenhagen Open oli yksi parhaiten järjestetyistä kisoista, joihin olen osallistunut. Lisäksi kilpailijoiden taso oli parhaasta päästä. Myös rata oli monipuolinen ja testasi monenlaista osaamista. Kisa oli hyvä oppireissu, ja uskon kehittyneeni siinä enemmän kuin kauden avauksessa Dutch Openissa. Vaikka frisbeegolf on kevyt laji pelata yksi kierros, keskittymisen ja rennon pelin säilyttäminen koko kisaviikonlopun ajan vaatii aika paljon sekä fysiikalta että sipulilta. Tällä kertaa en ollut tarpeeksi valmis kolmeen tasapainoiseen kierrokseen, mutta jospa homma olisi helpompaa viikon päästä koittavassa leikkimielisessä Tour de Oulussa, jossa kierretään bussilla ympäri Oulua tilapäisiä ratoja pelaten.

Avoimen sarjan kilpailun voitti paikallinen suuruus Karl Johan Nybo ja jaetulle toiselle sijalle hienosti Ville Piippo Markus Källströmin kanssa. Tulospalvelussa ei ollut tätä kirjoittaessa saatavilla lopputuloksia, mutta suomalaisista Teemu Nissinen ja Seppo Paju pysyivät kympin joukossa sekä Jesse teki sunnuntain aikana kovan nousun kaukaa takaa kahdeksanneksi. Vielä ei ollut suomalaisten vuoro tyhjentää koko pöytää, mutta sekin päivä koittaa vielä.

Erno

Lauantai 30.4.2011

Ekan kierroksen lähtö 80-metriseltä oikealle ylämäkeen kääntyvältä väylältä 14 norjalais-tanskalaisessa seurassa, joista Espen Mökkelgjerd nimekkäin. Kakkonen korttiin ja kisat avattu kuten pitääkin. Seuraava maineteko oli 16:n nostokolmonen, jossa heitin 130-metrisen korkean ässäävän heiton nykyslangin mukaisesti milliin. Olin avoimilla väylillä jatkuvasti birdiepaikoissa, mutta putti ei toiminut. Ahtailla eli matalilla väylillä jouduin tyytymään suosiolla paariin. Oulussa puut kasvavat ylöspäin eikä sivulle, joten pitänee alkaa mielikuvatreenaamaan matalia heittoja. Kierrostulos 61, sijoitus 21 ja suomalaisista kuudes. Ville keulilla Oscarin kanssa tuloksella 54.

Toiselle kierrokselle päästiin Jessen kans samaan remmiin 7. tiiltä. Aloitin väkevästi ottamalla useita pirkkoja ja hyvänolontunne hiipi puseroon. Siitä seuraa keskittymisen herpaantuminen ja järjettömiä virheitä. Niihin meni kierroksella 3 heittoa. Putti toimi piirun verran paremmin, muttei lähellekään Dutchin tasoisesti. Draivit toimivat viimeisten väylien sokerivajausta lukuun ottamatta riittävän hyvin. Väylän 12 avauksessa pystyy pyörähtämään 150 metriin suht turvallisesti, joten kolmonen pitäisi ottaa tältä 200-metriseltä väylältä joka kerta. Edelleenkin ero terävimpään kärkeen tulee lähinnä putista. Se on hyvä tietää kun suunnittelee treenejään.

Dick pelaa kauden avauskisaansa tuttuun tyyliinsä takuulaadukkaalla pelillä ja positiivisella asenteella. Kierrostuloksilla 59 ja 60 hän on kymmenentenä. Kympin kärjessä muut suomalaiset ovat 2. kierroksen 60:llä hieman tippunut Ville, 2x58 heittänyt Teemu, Seppo ja uutta tulemistaan tekevä Jalle.

Oma tavoitteeni sunnuntaiaamun kierrokselle on pelata alle 60. Sillä parantaisi sijoitustaan n. 10 pykälää ja varmistaisi finaaliasemia.

Tulosseuranta:
http://www.pdga.com/tournament_results/62880#

Erno

Perjantai 29.4.2011

EuroTour jatkuu Tanskassa Kööpenhaminassa. Perjantaina aamulennolla Helsingin kautta ja matkatoveri Käpä Vesala mukaan. Perillä pikku-Fiat alle ja Jessekin mahtui vielä hyvin laukkujen sekaan. Käpälle ja Jesselle rata oli aiemmista kisoista tuttu, mutta itselle Kööpenhaminassa pelaaminen on ensimmäinen kerta. Rata on keskustasta lounaaseen sijaitsevassa Välbyparken-nimisessä puistossa. Väylät ovat varsin monipuolisia vaihdellen pitkistä ja avoimista vaihtelevan pituisiin ahtaisiin. Tavallisesta poikkeavaa ovat useat matalia heittoja vaativat väylät. On vaikea arvioida miten peli lähtee kulkemaan suhteessa muihin, mutta jokaiselle väylälle sain tehtyä pelisuunnitelman ja heitto on ihan hyvässä iskussa. Parilla avoimella pitkällä väylällä pääsee pyörähtämäänkin sopivissa tuulioloissa.

Sain hotellin pihalla 590 kruunun eli 79 euron parkkisakon reilun tunnin pysäköinnin aikana, koska en laittanut respasta saatua lappua heti tuulilasiin. Sain kuitenkin pienellä neuvonpidolla respan hoitelemaan/poistamaan parkkisakon, joten säästin yhden illallisen hillot. Ensimmäistä kertaa Suomi tuntuu edulliselta maalta. Palkintorahatkin ovat hyvää luokkaa, joten lähdetään huomenna metsästämään niitä. Suomella on hyvä porukka matkassa, ja toivotaan että kärkisijat tulevat meille.

Erno

Dutch Open 2011

Sunnuntai 4.4.2011

Pelasin kolmannen kierroksen kärkiryhmässä Rantalaihon, Tanghen, Møkkelgjerdin ja Haugenin kanssa. Alku lähti erinomaisesti käyntiin ja otin hankalilla par 3 -väylillä helpo paarit ja väylillä 4 ja 5 nostobirdiet. Kuutosella sain ensimmäisen 7-metrisen sisään, ja täydellisyydestä puuttui pari epäonnistunutta 10-metristä puttia. Seuraava mainitsemisen arvoinen asia oli väylän 14 taka-ob:lle heittäminen. OB-raja oli vain seitsemän metrin päässä korista, mutta putti oli taas liian ujo kuten koko kierroksella. Väylällä 17 väläytin jälleen ja otin nostokakkos-eaglen jo toistamiseen kisassa. Väylä on kuin tehty mulle.

En laskenut pelin aikana kierrostulosta ja olin positiivisesti yllättynyt 55:stä. Ensimmäisen kierroksen puttipelillä tulos olisi alkanut nelosella. Tämä kertoo siitä, että draivipeli oli tosi hyvässä kunnossa. Juho pelasi niinikään tuloksen 55 eikä ryhmässämme ollut parempia tuloksia. Taustajoukoista Sylvain Gouge pelasi hienon 52:n, Anders Swärd 53 ja Seppo Paju 54. Tämä tarkoitti sitä, että sain finaalin kärkiryhmään seurakseni viimeksi mainitut ja ero Sylvainiin oli kolme heittoa.

Fiilis oli epätodellinen, sillä en ollut aiemmin pelannut tällaisista sijoituksista. Etenkin kun sairastuin ennen matkaa ja kärsin kisapaikan runsaista siitepölyistä. Toisaalta jatkuvasti nuutuneesta olosta ja pienestä lämmöstä saattoi olla hyötyäkin, sillä en jaksanut jännittää missään vaiheessa. Pelasin vain väylä kerrallaan rennosti.

Finaaliin lähdettiin väliaikalähdöin, mikä tarkoitti omalle ryhmälleni lähtöaikaa 1505. Finaali pelattiin osittain muokatuin väylin. Avausväylä oli kolmonen – tiukasti kävelytein rajattu 90-metrinen pakkokakkoselta tuntuva väylä. En ajatellut lähteä varmistelemaan kolmen heiton johtoani, vaan avasin rohkeasti kakkosta tavoitellen. Aliarvioin vastatuulen ja Buzzz päätyi metrejä oikealle rajan väärälle puolelle. Heitto meni jo aikaisessa vaiheessa pelialueen ulkopuolelle, joten kolmas heitto lähti n. 60 metrin päästä mukista. Lähestyin reiluun viiteen metriin, putti pyörähti ulos ja kortissa komeili ympyrä-vitonen. Muut ottivat birdiet, joten luovutin kolmen heiton johtoni heti ensimmäisellä väylällä. Hienoa. Sylvain eteni vakuuttavalla puttipelillä hiljalleen peräti neljän heiton johtoon. Muiden pelin taso tippui selvästi joko tuulesta tai finaalipaineesta johtuen. Sepolla oli erittäin hyvä vire ensimmäisten väylien ajan, mutta pitkällä perusradan väylällä 12 otettu seiska näytti hieman syöneen hallitsevan junnujen maailmanmestarin puttipeliä. Ilman tätä notkahdusta Seppo olisi taistellut voitosta. Anders teki pahan OB-kuutosen toisella väylällä, eikä tämä tehnyt hyvää muutenkin ruosteessa olleelle puttausvireelleen.

Tiedustelutiimimme kertoi, ettei kakkosryhmässä mene sen ihmeellisemmin. Ainoastaan Juho pelasi kohtuullista peliä, muuta sukelsivat. Näin ollen kuuden väylän jälkeen Sylvain oli neljän heiton johdossa, Seppo ja minä toisena ja meistä kolme heittoa perässä Anders. Koska viimeiset väylät olivat pelattavissa helposti par-tulokseen, tämä tarkoitti sitä että voiton tulisi ottamaan Sylvain ja kahdesta muusta podium-paikasta vääntäisivät Seppo ja minä. Otin seiskalta ryhmän ainoan kakkosen Sepon putatessa ylärautaan. Finaalin toiseksi viimeinen väylä oli perusradan pidennetty 18. Väylän pituus oli n. 150 metriä. Muut jäivät 20-30 metriin korista Sepon tykittäessä hienosti ja hieman onnekkaastikin alle kymmeneen metriin. Upea kakkonen Sepolle ja muille kolmonen. Viimeiselle väylälle mentiin Sylvainin komennossa, Seppo ja minä jaettuna toisena. Väylä oli perusradan muunneltu ykkösväylä. N. 140 m pitkä oikealle voimakkaasti kääntyvä väylä, jonka oikealla puolella oli korkeita puita ja OB. Lähdin heittämään riskillä Juho Parviais –tyylisen show-heiton kakkosta hakiessani ja heitto onnistukin niin hyvin, että pääsin puttausetäisyydelle. 15-metrinen polviputti ei yllättäen uponnut, joten kolmosta korttiin kuten kaikille muillekin. Sylvain juhli voittoa upean kolmannen kierroksensa ja finaalinsa ansiosta.

Seppo ja minä palasimme vielä sudden death –ratkaisuun toisesta sijasta saman väylän tiille. Seppo pidensi hieman edellistä avaustaan ja osui koriin! Yleisö mylvi ja Sepolle jäi viiden metrin varma putti. Heitin itsekin rohkealla linjalla ja päädyin korin taaske 20 metriä pitkäksi. Peli oli käytännössä selvä ja muutaman putin jälkeen onnittelin Seppoa kakkossijasta ja itseäni kolmossijasta. Tosin jälkeen päin tarkistettuna EuroTourilla ei ratkaista jaettuja sijoja mikäli voitosta ei ole kyse. Jäädään seuraamaan tilannetta. Joka tapauksessa melko hyvä suomalaispanos, vielä kun Kari Vesala otti tuttuun tyyliin Masters-sarjan (miehet yli 40) voiton. Juho Rantalaiho taisi olla neljäs. Joudun arvailemaan, sillä kisajärjestäjä ei ole saanut tuloksia vielä nettiin. Pohjoismaalaiset pelaajat olivat yleisesti pettyneet kisajärjestelyihin, kuten itekin kisaa ennen arvioin tiedotuksen tason perusteella.

Olen todella tyytyväinen viikonlopun antiin. Pelini on kehittynyt vuosi vuodelta, vaikka en ole lisännyt harjoitusten määrää. Olen satsannut harjoitusten laatuun ja henkisen pelin kehittämiseen. Toisaalta tänä talvena olen treenannut enemmän kuin aiemmin Ouluhallissa hyvissä olosuhteissa, joten tuntuma on pysynyt yllä. Aikaisemmin otin enemmän paineita kisatapahtumista, kun taas nykyisin lähden tekemään sen mitä osaan. Vuodet tuovat rutiinia heittotekniikkaankin, mutta tärkein edistys on tapahtunut korvien välissä. Tästä on todella hyvä jatkaa kohti seuraavaa EuroTour-kisaa Copenhagen Openia!

Tulospäivitys 4.4.2011: suomalaisista mitaleille sijoittuivat myös Senior Grandmasters -sarjan ylivoimaisesti voittanut Markku Tohni, sekä juniorisarjassa toiseksi sijoittunut Jere Rosenqvist ja samassa sarjassa kolmanneksi sijoittunut Markus Pohjolainen. Erityismaininnan suomalaisista ansaitsee Kari Vesala, joka voitti Masters-sarjan harvinaisen ylivoimaisella 13 heiton marginaalilla. Avoimessa Seppo Paju ja Erno Väyrynen jakavat toisen sijan, kuten EuroTour-sääntöjen mukaan kuuluukin.

Lauantai 2.4.2011

Tänään lauantaina tuntui taas hyvältä idealta poiketa Hollantiin keväthankien keskeltä. Aurinkoa taivaan täydeltä ja lämpötila nousi yli 20:een päivällä. Pelillisesti homma toimi ehkä paremmin kuin koskaan. Lähes virheettömän avauskierroksen saldoksi jäi 51 ja kärkisija. Toki kierrokseen mahtuu pari bogia ja tavoittamattomia pirkkoja, kuten aina. Parin heiton päässä Rantalaiho ja muutaman heiton päässä Swärd, Piippo, Tanghe. Pelasin pelisuunnitelman mukaan ja putit menivät kovalla prosentilla. Vaikka tavoittelin tulosta 54-58, en alkanut jarruttelemaan kun peli toimi. Olin kolmen ensimmäisen väylän (16-18) jälkeen tuloksessa -4, joten kisa alkoi mukavasti.

Toisella kierroksella tuuli hieman yltyi aamukierroksen ihanteelliseen tuloskeliin verrattuna. Draivit toimivat edelleen hyvin, mutta puttauspeli toimi hieman tavallista huonommin. Kaikilla oli havaittavissa keskittymisvaikeuksia ja väsymistä, ja tulostaso jäi ensimmäisestä kierroksesta tasaisesti ainakin kärkiryhmällä. Tanghe ja minä 57, Swärd 59, Rantalaiho 60, Piippo 62. Muita tuloksia ei ole tiedossa, sillä tulospalvelu toimii keski-eurooppalaisen letkeästi.

Lähden päätöspäivään todennäköisesti piikkipaikalta, joten sunnuntaista tulee mielenkiintoinen päivä. Jo finaaliin pääsy olisi saavutus, mutta tähtäimessä on tietenkin voitto. Mitään sijoja ei ole vielä kuitenkaan jaettu.

Perjantai 1.4.2011

Torstaiaamuna perusherätys klo 4.20 ja Pekan taksissa kentälle. Lensimme Amsterdamiin ja pelasimme kaupunkikierroksen jälkeen Sloterparkin uuden baanan http://www.pdga.com/course_directory/course/disc-golf-sloterpark . Kesäpäivänä todennäköisesti täynnä muita liikkujia, mutta sateisena kevätpäivänä hyvin pelattava rata.

Emme menneetkään vielä torstaina varsinaiselle kisaradalle, vaan satsasimme levähtämiseen. Ratkaisu oli hyvä, sillä ehdimme perjantaina hyvin tutustua rataan. Väylät ovat oikeakätisiä rystyheittäjiä suosivia. Radalla on muutama väylä ylitse muiden: väylät 10, 12 ja 17. Kaikki ovat pitkiä ja vähintään par 4. Rata sijaitsee hienolla puistoalueella ja vesistöjä on paljon. Lähden tavoittelemaan avauskierrokselta tulosta 54-58.

Erno

Kausi 2011 alkaa...

29.3.2011

Tätä on odotettu koko talvi - frisbeekausi 2011 alkaa Hollannissa PDGA EuroTourin merkeissä Dutch Openissa! Dutch Open pelataan Rotterdamin pohjoispuolella. Mikä hienointa, isäntämaan jälkeen ylivoimaisesti eniten pelaajia tulee Suomesta. Tämä kertoo paljon Suomen frisbeegolfin tilasta. Olemme ohittaneet Ruotsin ja nousseet toiseksi suurimmaksi frisbeegolfmaaksi Yhdysvaltain jälkeen. Tätä todistavat myös ratojen ja pelaajamäärien viimeaikainen kehitys. Kaikki merkit viittaavat yhä rajumpaan kehitykseen, joten frisbeegolf voi erittäin hyvin.

Treenasin talven aikana kerran viikossa Ouluhallissa BSC:n aamuvuorolla. Lisäksi osallistuin mainiosti järjestettyyn paikalliseen Winter Games -sarjaan. Heittoja ei ole liikaa alla, mutta on tärkeää että tuntuma on säilynyt pitkän talven ajan. Puttikunto on hieman arvoitus, mutta ilon kautta lähdetään pelaamaan.

Kisajärjestelyt eivät todennäköisesti tule olemaan ihan pohjoismaista tasoa, mistä kielii epäselvä tiedotus. Caddie bookia on lupailtu sähköpostitse jo pitemmän aikaa, mutta ainakaan vielä neljä päivää ennen avausheittoa sitä ei ole julkaistu. Lisäksi alunperin piti pelattaman kahdella radalla, mutta viime hetkellä toinen radoista tiputettiin pois. Lähden matkaan oululaisporukalla Rikun, Lassen, Pasin ja Petterin kanssa. Menemme treenamaan rataa jo torstaina, joten ehdimme varmasti päästä sinuiksi radan kanssa lauantai-aamuun mennessä. Kartan perusteella luvassa on vaihtelevan metsäisiä puistoväyliä.

Lisää kuulumisia luvassa kisapaikalta - pysy taajuudella!

Erno

EM-kilpailut, 23.-29.8.2010, Pas-De-Calais, Ranska

Valmistelut ti-ke 24.-25.8.

Matkustimme maanantaina Oulusta Helsingin kautta Brysseliin, jossa majoituimme ensimmäisen yön. Tiistaina suuntasimme kisapaikalle Pohjois-Ranskaan Pas-de-Calaisin alueelle ensin kisahotellille ja sitten toiselle EM-kisoissa pelattavalle radalle Winglesiin tutustumaan väyliin. Winglesin 18-väyläinen rata kiertää suuressa puistossa osin pitkin kävelyteitä. Väylät ovat useimmiten todella tukkoisia, eikä birdiepaikkoja juuri ole luvassa. Välillä tuntuu, että ratasuunnitteluun ei ole käytetty juuri aikaa vaan väylät on sijoiteltu sopivasti peräkkäin. Se pärjää, joka pysyy väylällä. Muutamalla väylällä saan etua upseistani, mutta muuten suosikkiheitoilleni ei ole suuresti käyttöä. Käsijarru päälle ja selviytymään, vaikka mieluummin näkisin rohkeaa peliä ja pitkiä heittoja itseltäni ja muilta. Useamman väylän ajan meitä seurasi 2-3 videokuvaajaa ja monella väylällä oli spotterit jo näin harjoituksissa. Vaikka väylissä on toivomisen varaa pohjoismaisten pelaajien mielestä, on henkilökuntaa runsaasti paikalla ja paikalliset ovat innostuneita. Tämä korvaa puutteita ja lupaa parempaa tulevaisuutta.

Keskiviikkona lähdimme heti aamusta toiselle radalle, Olhainin golfkentälle tehtyyn 18-väyläiseen. Väylät ovat välillä jopa upeita ja selvästi pitempiä kuin Winglesissä. Myös OB-rajat on asetettu paremmin. Täälläkin tosin kannattaa pysyä väylällä, sillä väylää reunastavat puskat koostuvat lähinnä piikeistä ja nokkosista mikäli väylää ei rajata OB-naruun. Nyt lepäämme hotellilla ja valmistaudumme avajaisseremoniaan, pelaajakokoukseen ja joukkuekuvaan. Suomalaisilla on mahdollisuudet voittoon useassa sarjassa. Huomenna torstaina avoimen 72 parasta pelaavat kierroksen molemmilla kentillä. Ensimmäinen kierros alkaa jo seitsemältä, joten nukkumaan on syytä mennä aikaisin jotta puhtia riittää.

Erno & Juho

Torstai 26.8. 1./4. kierros Olhainissa

Kierrostulokset

Viideltä ylös ja voitaikinaa tauluun. Aamuseitsemän aloituksella tutusti tuulinen päivä Olhainissa valkeni juuri ennen kuin kierros alkoi. Lämmittelyssä heiteltiin pimeässä. En tiedä onko aikataulussa järkeä, eikä moisen miettimiseen kannata käyttää energiaansa. Pelasin kierroksen skandinaavisessa seurassa Lundmarkin, Petersenin ja Huldtin kanssa. Aloitimme väylältä 18, joka on tiukka metsäränni. Sijoitin avauksen hallitusti syvälle piikkipuskiin väylän ulkopuolelle, jonka ansiosta tehtailin nelosen. Tämä kuvaa kierrostani aika hyvin: selviytymistaistelua ja kortissa tulos 67 parin ollessa 62. Yksi birdie, neljä bogia ja yksi tupla.

Mieleen jäivät väylän 7 tulos 7 ja väylän 8 taistelunelonen. Seiskalla pelasin juuri toisin kuin piti pelata. Väylä on nimittäin kuin mulle tehty pitkä OB:n reunustamana pallogolf-tyyppinen lentokenttä, ja tiesin harjoituksista että riittää kun pysyy väylällä ja siivuttaa. Päätin siis lähteä pelaamaan väylää pitkin, mutta toteutus ontui ja kirjasin korttiin seiskan. Väylä 8 on jyrkimpiä näkemiäni, ja se pitää heittää 100 m oikealle alas rinteeseen mieluiten siten, että kiekko laskeutuu rinteen suuntaisesti. Heitin kämmenellä turhan matalan avauksen ja pääsin lähestymään putterilla suoralla heitolla. Heitinkin tarkasti juureen, mutta kiekossa oli laskeutumishetkellä sen verran kulmaa, että puttipaikka oli 70 metrissä tiheässä metsässä 7 metrin noston sijaan. Tuulessa ja jyrkissä rinteissä rollaukset voivat olla muhevia. Pääsin kuin pääsinkin upsilla pois metsästä. Matkaa oli vielä 20 metriä, ja sijoitin lähestymisen keskelle koria ja pelastin nelosen.

Kierroksen saldona todettakoon, että kone saatiin käyntiin ilman katastrofia ja jälkeenpäin katsottuna kierros oli yli reittaukseni. Sijoitus 33. Rata taitaa olla hankala muillekin kovassa tuulessa. Pelikirja oli liian seiftaileva, joten päätin löysätä käsijarrun ja siirryimme iltapäivä kahden kierrokselle Winglesiin eli pelaajien kesken Pringlesiin.

Erno

Torstai 26.8. 2./4. kierros Winglesissä

Kierrostulokset

Kokonaistulokset

Aloitin väylältä 10 Braunin, Askin ja Fiinborudin kanssa. Väylä on kuin mulle tehty par 5: n. 120 metrin avauksella pääsee lähestymään pienehköstä aukosta 110 metriä korille. Otin muikean eaglen ja sain tsempin päälle. Tehtailin kierroksella viisi birdietä ja missasin saman verran putilla. Peli kulki rennosti ja muutama onnenkantamoinen tasoitti muutamaa keskittymislapsusta. Tuloskorttiin 57, joka oli kierroksen 8. paras tulos ja Mika Salo nousee hieman. Sijoitukseni ennen kolmatta kierrosta on 17 ja huonekaveri Arilla upeasti 7. Juho P on heiton perässä. Haen seuraavalta kierrokselta pe-iltapäivänä Olhainissa par-tulosta 62. Tulos ei saa olla alle 65, mutta en jarruttele jos menee alle.

Erno

Perjantai 27.8. 3./4. kierros Olhainissa

Näin klo 22.30 blogia kirjoitellessa tuloksia ei ole vielä julkaistu kolmannelta kierrokselta. Oulun viikkokisoissa on parempi tulospalvelu. Parhaat suomalaiset olivat Arttu ja Ville tuloksella 60. Kaikki muut heittivät 63-65 tai enemmän. Omassa kortissa lukee 64 ja Juholla 65. Tuloksella tiputaan vain top 10:een nähden, muutoin asetelmat pysyivät aika samana. Pelini oli varmaa paarin pelaamista muutamalla satunnaisella birdiellä ja bogilla varustettuna. Kierroksesta jäi kuitenkin valju maku viimeisten väylien puttimokien ja ob-vierailujen takia. Pelikeli oli helpompi kuin ensimmäisellä kierroksella kevyemmän tuulen ansiosta. Opin uudelleen heittämään golfissakin pitkälle kun totesin, ettei tartte heittää pelkkää hyzeriä. Tämän ansiosta pitkien väylien lähestymisissä pystyin käyttämään Buzzzia tai putteria draiverien sijaan. Huomisaamuna lähden hakemaan Pringlesiin ehjää keskittynyttä kierrosta, jotta saan pidettyä tuloksen torstain-kierroksen luokassa. Huomisen kierroksen jälkeen 72 parasta pelaavat vielä semifinaalin sunnuntaina ja neljä parasta finaaliin.

Erno

Lauantai - sunnuntai 28-29.8. 4./4. kierros ja semifinaali Winglesissä

Lauantaina lähdettiin taas Winglesiin, joka tuntui muuttuvan jatkuvasti paremmaksi radaksi kun sen oppi tuntemaan. Kysymys ei olekaan enää selviytymisestä vaan tuloksen tekemisestä. Tämä kertoo, että yksi treenikierros oli ihan liian vähän. Pelasin saksalaisen Plauen, norjalaisen uuden kyvyn Johnsenin ja Ranskan parhaan pelaajan Gougen kanssa. Lähdin pelaamaan samanlaista tulosta kuin perjantaina, ja se onnistuikin kisojen ehjimmällä kierroksellani. Ainoastaan väylällä 12 kämmäsin tupla-ob:lla tuplabogin. Kysymys on 135-metrisestä väylästä, jonka pelialue kapenee alun 30 metristä lopun 10 metriin. Avauksen päädyttyä oikealle koivikkoon arvioin tuulen väärin ja lähestyin outtiin. Rajalta pelatessani lähestyin korkealla hyzerillä korille, mikä sekin heitto meni outtiin. Kymmenen metrin putti sisään ja kuutosta korttiin. Kierros oli muutoin parin ja birdien pelaamista ilman ongelmia. Kymppiväylältä otin jopa eaglen, mikä tosin on enemmän liian löysää par-luokittelua kuin hyvyyttäni. Sijoitus oli 16. semeihin lähdettäessä.

Sunnuntaina avoimen sarjan 72 parasta pelasivat semifinaalin Winglesin radalla. Samaan aikaan muut sarjat pelasivat Olhainissa. Lähdin hakemaan sijoitusta 10 joukossa, mikä tarkoitti selvästi alle ihannetuloksen pelaamista. Kierrokselle lähdettiin viidenneltä väylältä ruotsalaisen Grundénin, Gougen ja Plauen kanssa. Peli kulki suunnitellusti par-birdie-meiningeissä. Olin jatkuvasti birdie-paikoissa. Vaikeudet alkoivat väylällä 13, jossa putti alkoi tökkimään ja missasin sekä 13:n että 14:n pakkokakkoset. Par 5 -väylä-15:n tiillä päätin tavoitella todella pitkää avausta ja sitä kautta helpompaa kolmosta, mikä johti minulle harvinaiseen kiekon käteen jäämiseen ja heiton suuntautumista jyrkästi oikealle. Vielä kun kelpo lähestymisten jälkeinen seitsemän metrin par-putti tuli ketjuista ulos, tälle väylälle kehno kutonen oli tosiasia. Samalla haaveet kympin sakista menivät ja aloin pelata hieman välinpitämättömästi. Tein kuitenkin 17:n pakkokakkosväylälle tämän väylän ensimmäisen kakkoseni ja todella haastavalle 18:lle birdien, joten päätin yrittää vielä loput väylät riskillä. Väylille 1 ja 2 par-kolmoset. Kolmosväylä oli 192-metrinen kapea par 4. Pitkä avausyritys päätyi oikealle puskiin, josta nelonen oli vielä tehtävissä. Kunhan en olisi heittänyt riskidraivia suoraan ob:lle ja ottanut kutosta korttiin. Vielä kun viimeisellä väylällä sekä draivi, lähestyminen ja putti epäonnistuivat, nelonen korttiin ja tuloskorttiin 62. Lopullinen sijoitus 23, ja kevyt pettymys jälkimauksi. Onneksi Juho oli pari viimeistä kierrosta lieskoissa (53 ja 55) ja otti hienosti jaetun kymmenennen sijan tiimille.

Tiimin osalta kisoja voidaan pitää menestyksenä. Sekä Juholla että itselläni kausi on ollut rikkonainen ja kisoja on ollut vähän. Kovassa seurassa sijoitukset 10 ja 23 ovat hyvät, ja näistä on lisäksi helppo parantaa pelkällä paremmalla pelisuunnittelulla ja valmistautumisella. Pelaaminen oli taas siistiä, mikä onkin tärkeintä. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi tiimillä on vuorossa kysytyn puttikoulun pitäminen.

Kentällä nähdään,
Erno

Finnish Open 14-15.8.2010

Osallistuin Finnish Openin järjestelyyn tiiviisti Juhan, Pasin, Tonyn ja Petterin kanssa. Tähän kisaan tehtiin töitä enemmän kuin mihinkään aikaisempaan meidän järjestämäämme. Edellisestä syksystä lähtien palaveroitiin viikottain, mikä tarkoittaa suurta frisbeegolfiin käytettyä tuntimäärää yhdessä Powergripin hommien kanssa. Pitkiä, mutta hienoja päiviä.

Meri-Toppilan 18-väyläinen oli trimmattu huippukuntoon Oulun kaupungin avustuksella. Talkoolaiset tekivät pitkiä päiviä kisaa edeltävinä viikkoina ja päivinä. Kun kisan alku vihdoin koitti ja paikalle saapui tiiviistä kisatahdista huolimatta myös Ruotsista mukavasti pelaajia, tunne oli mahtava.

Perjantaina pelattiin kaikille avoin parikisa, johon lähdimme Juhon kanssa voitto mielessä. Matkaan lähti 38 paria. Treeneissä olimme pelanneet tulokset 47 (par 60), jota lähdimme myös varsinaisesta kisasta hakemaan. Tulos sallii muutaman birdien ottamatta jättämisen. Pelasimmekin juuri 47:ään, mutta se ei voittoon riittänyt parin Meresmaa-Rantalaiho pelatessa käsittämättömän kovan 44:n. He olivat missanneet otettavissa olevan birdien vain lyhyellä väylällä 11. Paremmillemme hävittiin, mutta tultiin kuitenkin toiseksi. Kolmanneksi sijoittui NFS:n nuori voimakaksikko Nissinen-Luoma.

Finnish Open pelattiin perinteisellä ”puoliammattilaisaikataululla”, eli kaksi kierrosta päivässä yhteislähdöllä. Tämän lisäksi kisa pelattiin kahden poolin järjestelmällä, mikä tarkoittaa osalle porukasta aikaisia aamulähtöjä. Painoin ensimmäisen kierroksen tulokseen 58 ilman suurempia virheitä. Itse asiassa pelastin tuloksen putillani, joka helähteli useamman kerran yli 15 metristä keskelle koria. Sain kunnian pelata kierroksen yhdessä skellefteålaisen Tomas Ekströmin kanssa, joka on lajimme suurimpia nimiä. Hän myös vastaa Latitude 64:n kiekkojen suunnittelusta. Koko kierros videoitiin, ja lienee nähtävillä kisa-dvd:ssä ja YouTubessa sitten kun JohnVoyager ja jiiärrä saavat matskun edioitua. Sitten kaikki näkevät miten itseluottamus vaikuttaa puttipelin toimivuuteen, kuten Tomas romahduksellaan tulee valitettavasti näyttämään.

Toisen kierroksen pelasin kovan kolmikon: Meresmaa, Piippo, Hynönen kanssa. Peli kulki tasaisen varmasti kuten kotiradalla pitääkin, mutta harmittamaan jäivät kahden viimeisen väylän bogi ja tuplabogi. Tämä pudotti sijoitustani turhan paljon kierrostuloksella 60. Mutta ei mitään, lähdin sunnuntaiaamun kolmannelle kierrokselle parantamaan.

Sunnuntai valkeni hyvin tuulisena ja viileähkönä. Arvelin tuulesta olevan paljon etua itselleni, koska en ollut ensimmäistä kertaa pelaamassa rataa tuulessa. Näin olikin, ja nousin parhaaksi reitatulla kierrostuloksellani 62 viidenneksi. Esimerkiksi Skellefteån holariheittäjä MM romahti peräti 23 heittoa tällä kierroksella edelliseen nähden! Jussi Meresmaan 60 oli kierroksen kovin tulos, vaikka tuuli riepotteli hänenkin heittojaan etenkin väylällä 4 neljän ihan lähietäisyyden putin arvoisesti. On aika kivuliasta seurata moista vierestä. Team PG:n Juho puttaili melkein pelkästään Firebirdillä, mikä kertoo kiekkoja tunteville tuulen voimakkuudesta.

Finaalit pelattiin väliaikalähdöillä avoimen sarjan lähtiessä viimeisenä. Yritin hyökätä voimakkaasti, koska jo neljän joukkoon pääseminen tarvitsi useamman heiton kiinni ottamista. Hyökkäys kuitenkin kostautui ja usean OB:lla vierailun jälkeen kortissa luki heikohko 37 parhaan 9-väyläisen finaalin tuloksen oltua Jussin 29. Sijoituksekseni jäi jaettu kuudes Teemu Nissisen kanssa, joka on kelpo suoritus kovassa kärkiryhmässä. Juhokin kipusi pari heittoa ohitseni. Oulun vasta vähän aikaa pelannut Mikko Ylätalo pelasi hienosti sijoittuen heiton päähän itsestäni. Mikolla on erittäin lupaava tulevaisuus edessään.

Suuret kiitokset vielä omasta puolestani kaikille Finnish Openiin tavalla tai toisella osallistuneelle. Ouluun tarvitaan aktiivisen paikallisen toiminnan lisäksi myös tällainen suuri valtakunnallinen tai kansainvälinen kilpailu joka vuosi.

Erno

Frisbeegolfin SM-kisat 4-6.8.2010

Toisin kuin aikaisempina vuosina, tänä vuonna SM-tittelit ratkaistiin yksittäisessä kisassa. Kisan laadukkaista järjestelyistä vastasi turkulainen seura 7k ja pelipaikkana oli Lausteen frisbeegolfpuisto. Järjestelyt toimivat hienosti ja kisoista tehtiin runsaasti ammattimaista videomateriaalia haastatteluineen. 170 pelaajaa on Suomen frisbeegolfkisojen ylivoimainen osallistujamääräennätys.

Aloitin omat pelini torstaina iltapäivällä. Hektisessä työrytmissä ja oravanpyörässä päätin lentää vasta torstain aamukoneella Turkuun ja kävin tutustumassa rataan NFS:n Arin ja Janin kanssa ennen ensimmäisten aamuryhmien lähtöä. Uusien väylien näkemisestä oli tietysti paljon hyötyä, vaikkei yhdellä pelikerralla kaikki temppuja opikaan. Monipuolisen 21-väyläisen radan par oli 70, mikä ei juuri virheitä sallinut. Kierroksille lähdettiin väliaikalähdöillä.

Pelasin ensimmäistä kertaa nousevalla trendillä: kierrostulokset olivat 75, 73, 72, ja 68. Näistä viimeinen kierros oli finaali, johon pääsivät avoimen sarjan 54 parasta kolmen kierroksen jälkeen. Ensimmäisellä kierroksella draivit ja lähestymiset toimivat lähes virheettömästi, mutta jännitin putit ohi. Ilmeisesti pitkä kilpailutauko toi normaalia kovempaa jännitystä. Toinen ja kolmas kierros olivat tasapaksua peliä sisältäen muutaman nukahduksen, jotka nostivat kierrostulokset ihannetuloksen yli. Finaalikierroksen alku sateen jälkeen oli osaltani surkea: Viisi liukastumista tiillä ja paljon penaltia: kortissa 3, 4, 4, 3, 5. Tämän jälkeen loput väylät 6 alle ja paras kierrokseni 68. Sijoitukseni 17. on aika tarkkaan se mitä kuvittelin etukäteen.

Erno

Scandinavian Open 15-18.7.2010

Kisat käytiin Skellefteåssa, yhdellä parhaista radoista, joilla olen koskaan pelannut. Tänäkin vuonna rata oli hyvin hoidettu ja siellä oli miellyttävä kilpailla. Reissu lähti käyntiin keskiviikkona, päivää ennen kilpailun alkua täältä Oulusta. Autolla Skellefteåån, johon noin 380km Oulusta, suoraan radalle reenirundille. Siellä rata läpi muutamilla avauksilla ja lähestymisillä, puttia oli turha reenailla enää tässä vaiheessa, sen pitäisi olla jo kunnossa, vaikka reenin määrä tälle vuodelle ei vielä mikään huikea ole ollutkaan. Rata oli jo ennestään hyvin tuttu, parin vuoden takaa vain yks väylä oli muuttunut täysin eriksi, ja sekin oli tullut pelattua vuonna 2007, lisäksi yksi väylä oli lyhentyny, joten radassa ei ollut mitään epäselvää. Reenirundin jälkee lähdettiin hoitamaan hotla kuntoon, samalla jotain pientä murua ääntä kohti, sitten kerkesi vähän elpyä hotellihuoneessa. Tän jälkee oli vielä luvassa pelaajakokous ja illallinen kisapaikalla, jonka jälkee oli tarkotus käydä vielä vetämässä vähän virallisempaa kierrostulosta, tämä kyllä jäi denffiksi ku väsy alko painamaan kesken rundin.

Ensimmäinen kisa-aamu sitten koitti, ja huomasin, että nenä tukossa ja flunssanpoikasta ilmassa. Vissiin auton tai hotellihuoneen ilmastoinneista saatuna, hienoa! Tämä sitten vaivasikin kaksi tai kolme ensimmäistä kisapäivää. Noh eka kierros menikin vähän unessa ja nenää niistäen eteenpäin, alkuväylille pari bogia, mutta sain puristettua vielä etuysin par:iin, heitto ei toiminu ja lähestymiset tuntu mahdottoman vaikeilta, miten vaikeeta se muka voi olla pistää lättyä kupin juureen? Sillä hetkellä melkosen vaikeeta. Takaysi alkoki heti bogilla ja sitten taas tylsää par peliä ja loppuun yks pirkko ja viimesen väylän bogi, niin oltiin tuloksessa +1, ja laji ei kiinnostanut taas yhtään, onneksi ei sentää ihan romahdustulos. Tän jälkeen ei kiinnostanut muu kuin ruoka ja hotellin sänky, sinne siis ja unta palloon.

Perjantain eli toisen kisapäivän herätys oli tuskaa, sängystä ei meinannut ylös päästä ja hengitys oli suun varassa. Eipä siinä mitään, käydään pistämässä vähän lötää kuppiin ja katotaan miten menee. Kierros alkoi paremmin kuin edellinen, ja olinkin 4 väylän jälkeen jo pari alle, ihan ok. Mutta sitten tulikin yhdentoista väylän pituinen par putki, joka kerto pelin tasosta, pientä virhettä joka väylälle, niin ei päässyt pirkkoja maisteleen. väylällä 16 sitten ajattelin lopettaa tyylillä par-putken ja pistin pirkkoputin suoraan veteen eli ob:lle ja otin rehellisen bogin sitten, well done. Sit vielä vähemmän yllättäen loput väylät par:iin ja kierrostulos -1 oli valmis. Hyvä kierroksen alku muuttui pieneen pettymykseen. Ei siinä mitään, muutamia sijoja ylöspäin ja vielä oli mahdollisuus kohtalaiseen sijoitukseen. Yllättäen lähdin pikareenirundille kierroksen jälkeen, joka olikin paljon parempaa peliä, vaikka kierros menikin melkeen juosten. Jäipähän ainakin parempi fiilis. Sitten perjantai ilta menikin chillaillen muutaman rauhoittavan merkeissä.

Kolmas kisapäivä sitten häämöttikin ja nenä alkoi aukeamaan, kierroksella kyllä meni vieläkin pari pakettia nenäliinoja. Rundi alkoi sitten täysin erillä tavalla kuten aikaisemmat, nyt ei tullut tylsää par:ia vaan bogi,pirkko,bogi,pirkko aloitus, ja siitä kaikkia tuloksia sekaisin väylälle 14 asti, jossa huono avari, huono lähäri ja vielä puttikin halus mennä korin ohi ob-vesibunkkeriin, niin eka ja kisan ainut tuplabogini oli valmis, ja sitäkin hienompi fiilis. Noh lopuille neljälle väylälle sain vielä pisteltyä pari pirkkoa, niin sain painettua kolmannenki rundin yhden alle. Sekainen fiilis, ei hyvää, mutta ei mitään kauheaakaan. Illalla oli vielä luvassa perinteinen tortilla illallinen kisakeskuksessa, ja muutama hotlan aulassa, ja nopea nukahtaminen.

Sitten sarastikin finaalipäivä, osallistujia oli karsittu hieman, niin oli luvassa aikaisempi lähtöaika. Luvassa olikin suomipooli neljän suomalaisen voimin. Kierros lähti tasaisesti ja puolessa välin olin pari alle, loppuun sain pari onnekasta pirkkoa ja viimeselle väylälle vielä bogin, mut sain painettua kierroksen jo kohtalaiseen -5 tulokseen, ja ei tarvinnut niin huonoilla fiiliksillä lähteä kotia päin. Tavoitteena oli ehkäpä päästä top 10, tällä kertaa ei riittäny ihan sinne, mutta kohtalainen 13. sija taskussa kisasta ja paras suomalaissijoitus, niin sijoitukseen pysty olemaan edes vähän tyytyväinen, mutta pelillisesti kisa meni kyllä vähän alakanttiin, pitää vissiin reenata. Amerikan poijjat näyttivät kisassa vähän mallia muille ja ottivat kolmoisvoiton, kyl ne jotain osaavat. Kisasta löytyy tuloksia ja kuvia sivulta: http://www.sodiscgolf.com

Kannattaa tehdä huumorimatkoja kyllä Skellefteåån radan puolesta. Radalta löytyy about 30 erinlaista pelattavaa väylää, majoituskin onnistuu klubitalon yläkerrassa, ja matkakaan ei ole huima ainakaan täältä Oulusta. Matkalla voi käydä pelailemassa vaikka Luleåssa, johon mekin jäätiin kotimatkalla pelaileen vielä sunnuntai illaksi ja maanantai aamuksi yhdet rundit. Ei vissiin ollut fribailua tarpeeksi vielä. Koko reissu oli loppujen lopuksi melko nätti, ja ei ainakaan viimeinen Skellefteåån. Siitä sitten seuraavia haasteita kohti, kiitos.

Nähdään,
Juho

British Open 3-4.7.2010

Avasin kisakauteni British Openissa Etelä-Englannissa heinäkuun alussa. Tammikuussa sulkapalloillessa katkennut vasemman jalan akillesjänne alkaa olla frisbeegolfkuntoinen, vaikka jyrkät mäet rasittivatkin jalkaa ja jääpusseja kului. Laitoin tavoitteeksi sijoituksen viidentoista joukkoon, ja siihen pääsinkin. Pelasin kisan reittaukseni mukaisesti omalla tasollani. Kisassa esiintyi sama ilmiö kuin monissa viime kauden suorituksissani: ensimmäinen kierros (tulos 54, Modern) oli rentoa tykittämistä ja onnistuneita putteja, mutta keskittyminen karkasi jatkokierroksilla. Peli ei ollut huonoa toisella (62, Ancient) ja kolmannella (60, Modern) kierroksellakaan, mutta pisteitä tulee nopeasti liikaa jos keskittyminen ei ole jatkuvasti kunnossa. 18 pelaajan finaaliin löytyi taas hyvä vire.

Pitkän kilpailutauon jälkeen muisti taas, kuinka mukavia kisamatkat ovatkaan. Kiitos hyvälle matkaseuralle. Kisapaikka, Whitcomben maatila, on yksi hienoimmista joilla olen pelannut. Kekseliäitä ja pitkiä väyliä, valtavia korkeuseroja ja upeita maisemia. Vuonna 2012 aiotaan järjestää kilpailu nk. Black Layoutilla, jossa nyt pelattujen kahden radan (Ancient ja Modern) alueet yhdistetään pitkiksi väyliksi. Suosittelen!

Erno